Iso vai pieni vai sittenkin sopiva

Minulla on liikkeen hyllyssä valmistajansa parasta reppumallia kolmea kokoa viidestäkymmenestäviidestä kahdeksaankymmeneenviiteen litraan. Isointa menee eniten, koska hintaeroa on hyvin vähän. Kun kerran samalla rahalla saa suuremman, kannattaahan se ottaa. Tietysti suurin osa reppuretkeilyn harrastajista tietää täsmälleen minkä kokoisen repun tarvitsee, mutta ensimmäistä reppuaan ostavalle tilanne on usein toinen. Toisaalta vähän liian isosta repusta on sen verran vähän haittaa, ettei aina jaksa edes yrittää perustella, miksi kannattaisi ostaa pienempi vaikka samalla rahalla saisi isomman.

Jos liian isosta repusta olevaa haittaa verrataan liian suureen takkiin, voisi liian suurta kajakkia verrata liian suuriin kenkiin. Numeroa liian iso vielä menettelee, mutta jos 60 kiloisella melojalla on kajakki joka on suunniteltu 120 kiloiselle, jalassa on kolmeseiskan sijasta vähintään viisseiska. Eli tilaa on, mutta eteneminen on vaivalloista.

Monet meloo liian suurella kajakilla

Rohkenen veikata, että noin puolella suomalaisista kajakin omistajista on pääasialliseen käyttöön nähden liian suuri kajakki, monilla aivan liian suuri. Esimerkiksi vankan jalansijan saanut perus Mari (eli Harju eli sea 505) on etenkin hintaansa nähden oivallinen merikajakki, edellyttäen että melojalla on painoa vähintään 80 kiloa ja tavaroita pääsääntöisesti ainakin 10-20 kiloa. Kun kokonaiskuorma saavuttaa 100 kilon maagisen rajan, Mari alkaa olla parhaimmillaan.

Marin kohdalla suurin ongelma pienille melojille on sen suuri tilavuus joka tarkoittaa suurta kantavuutta. Kajakki ui aivan pinnassa, mistä seuraa useita ongelmia. Ensinnäkin tuulipinta kasvaa ja melottavuus tuulessa heikkenee. Toisekseen vesilinja lyhenee ja maksiminopeus laskee. Kolmanneksi kajakki muuttuu hyvin kiikkeräksi ja käytökseltään arvaamattomaksi. Kajakkia ei yksinkertaisesti ole suunniteltu pienelle melojalle.

Liian suuren kantavuuden ohella yleinen "suuruus-ongelma" on liian suuri leveys. Kun kajakkeja halutaan myydä kaikelle kansalle, siis myös sille merkittävän suurelle asiakaskunnalle, joita melontatekniikka ei erityisemmin kiinnosta, jotka haluavat vain päästä vaivattomasti meloskelemaan, tehdään ylileveitä ns. mökkikajakkeja, joilla hyvän melontatekniikan oppiminen on paitsi vaikeaa, usein myös mahdotonta. Nämäkin kajakit ovat toki moneen käyttöön varsin hyviä. Oleellista on, että ylimääräinen leveys on aukon takapuolella, ei etupuolella. Jos kajakki on melojan etupuolelta oleellisesti melojaa leveämpi, ei hyvän melontatekniikan oppiminen onnistua oikein millään. Mikäli käyttötarkoitus onkin kesämökin rannassa meloskelu, tämäkään ei tietysti ole kovin oleellista.

Koko ensisijaisen käytön mukaan

Palataan vielä alkuun. Mikä on kajakin käyttötarkoitus? Ensisijainen käyttötarkoitus? Jos käyttö painottuu kuntomelontaan ja päivä- tai viikonloppuretkeilyyn, kannattaa valita kajakki, joka on parhaimmillaan melojan omalla painolla. Esimerkiksi eski 475, jonka osalta tehtaan ilmoittama melojan painosuositus kattaa alueen 40-80 kiloa toimii mainiosti vielä sadankin kilon kuormalla ja ominaisuudet alkavat heiketä oleellisesti vasta 120 kilon kuormalla. Toisaalta esim. perus mari ei pääse oikeuksiinsa alle 90 kilon kuormalla. Star 500 on parhaimmillaan 50-80 kiloisella melojalla, mutta toimii kohtuullisesti jopa 120 kilon kuormalla. 90-kiloiselle melojallle se menee vielä ykköskajakiksi iltamelontaan mainiosti. Eski 550 kantaa tarvittaessa 175 kilon kuorman mukisematta, mutta alle 80 kiloiselle melojalle se on aivan liian suuri tyhjänä melottavaksi. Toki taas kerran pääsääntöinen käyttö huomioiden.

Yleisistä kajakkimalleista voitaisiin nostaa esiin vielä muovinen alaska/ronja, joka on yleinen ja monella tapaa hyvä mökki/yleiskajakki. Se kestää mukavasti satakiloisenkin melojan, mutta toimii kohtuullisesti myös 60-kiloisen alla. Tässä nousee esiin taas kajakin perusmuotoilu. Kun perusmuodot ovat kohdallaan, painolimittikin on suurempi.

Suomalaiset valmistajat eivät juuri ilmoittele kajakeilleen melojien painosuosituksia tai ihannekuormia. Valinnan vaikeus jää usein myyjän ja viime kädessä ostajan vastuulle. Molemminpuolinen asiantuntemus ja luottamus korostuu, eikä se tietenkään ole itsestään selvyys.

Merelle mieluummin "ei - liian - pieni"

Aavalla merellä tapahtuva melominen on sitten ihan oma lukunsa ja silloin kajakin tukevuus ja kantavuus nousevat arvoon arvaamattomaan. Tässä artikkelissa ei yritetäkään puuttua tähän aihealueeseen, vaan koitetaan nostaa esiin sitä tosiasiaa, että suuri osa sisävesillä ja rannikolla melovista melojista päätyy tavalla tai toisella liian suureen kajakkiin.

Jos joku niin kokematon meloja, että hän vielä kaipaisi allekirjoittaneen neuvoja, päättäisi lähteä aavalle merelle, saisi minulta luultavimmin neuvokseen unohtaa koko jutun. Jos hän edelleen päättäisi lähteä, neuvoisin näiden ajatusten vastaisesti valitsemaan liian suuren ja tukevan kajakin ja varustamaan sen evällä tai peräsimellä, tai vaikka varmuuden vuoksi molemmilla. Kaikille muille suosittelen sopivan kajakin valintaa ensisijaisen käytön perusteella.

Vaikka olenkin itse aloittanut melontaharrastukseni yli 25 vuotta sitten on minun myönnettävä, etten ole mikään merimeloja. Kokemukseni painottuu sisävesiin ja lyhyempiin retkiin. Näillä retkillä olen törmännyt lukuisiin melojiin, jotka melovat itselleen liian suurella kajakilla. Liian pienellä kajakilla meloviin olen törmännyt vain omilla kursseillani. Todelliseen merimelontaan aavalla merellä en ota enempää kantaa kun en siihen pysty kuin teoreettisella tasolla, mutta sisävesille ja rannikkokäyttöön suosittelen melojalleen sopivaa kajakkia. Se on vähintään yhtä oleellinen asia melonnassa kuin on sopiva kenkä kävelyssä, juoksusta puhumattakaan.

Kajakin pohjan muotoilua sivuttiin tässä jutussa vain ohimennen, mutta siihen palataan ihan omassa jutussaan.

TL