Evä vai peräsin - perinteinen vai moderni muotoilu?

Nykyisten merikajakkien esikuvana pidettävä länsi-grönlantilainen malli on tuhansien vuosien tuotekehityksen huipentuma. Kehitys käytännöllisesti katsoen pysähtyi noin sata vuotta sitten, ja siitä lähtien "länsi-grönlantilainen" on säilyttänyt muotonsa.

Kehityksen pysähtymiselle on monia syitä. Voidaan ajatella, että inuitien kajakin kehitys kertakaikkiaan saavutti huippunsa, eikä paremmaksi enää voinut tulla. Todennäköisempää lienee, että sen kehittymiselle ei enää ollut tarvetta. Se oli riittävän hyvä ja samaan aikaan sen käyttö ja merkitys alkoi vähentyä. Kalastukseen tuli tehokkaampia välineitä ja kajakista alkoi muodostua osa kansanperinnettä. Ei kansallispukujakaan "kehitetä" eikä savolaisveneitä tehdä hiilikuidusta tai muotoilla liukuvaksi.

Länsi-grönlantilaisessa ei ole peräsintä eikä evää. Eikä se niitä kaipaakaan. Lähes kaikissa nykyaikaisissa merikajakeissa evä tai peräsin kuitenkin on. Miksi ihmeessä?

Peräsin

Peräsin tekee kajakin ohjailusta helpoissa olosuhteissa helppoa. Se parantaa kajakin suuntavakavuutta ja monien mielestä jopa tukevoittaa kajakin kulkua. Vaikeissakin olosuhteissa peräsimestä voi olla apua, ainakin niin kauan kuin se kestää.

Peräsin omalla tavallaan helpottaa melomista, mutta samalla se vaikeuttaa melonnan oppimista. Taitoja kuitenkin tarvitaan, viimeistään sitten kun peräsin pettää. Ja toisaalta, miksi ylipäätään harrastaa melomista, jollei tahdo vaivautua sitä opettelemaan.

Peräsin on Suomessa harvinaistumassa, mutta varsin yleinen ison ja pienen rapakon takana - Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Kaksikoissa peräsin on Suomessakin perusratkaisu, mutta senkin osalta voi toki kysyä miksi?

Kaksikoissa peräsintä perustellaan samoilla syillä kuin peräsintä ylipäätään. perustelut ovat ristiriitaisia. Toisaalta sanotaan, että se parantaa suuntavakautta. Toisaalta se parantaa kajakin käsiteltävyyttä ja helpottaa sen kääntämistä. Tosiasiassa peräsimestä ei ole juuri hyötyä silloin kun sitä todella tarvittaisiin. Tiukkoihin käännöksiin sen voima ei riitä, vaan ne on joka tapauksessa tehtävä meloen. Kovissa keleissä peräsin on niin usein ilmassa, ettei sillä ole juuri merkitystä.

Jos kaikesta huolimatta haluat kajakkiisi peräsimen, hanki helposti irrotettava malli, joka ylös nostettaessa nousee takakannelle kannen suuntaisesti, ei pystyyn. Helposti irrotettava siksi, että voit irrottaa sen ainakin ensimmäiseksi melontavuodeksi ja opetella melomaan ilman peräsintä. Kannen suuntaisesti nouseva siksi, että siitä on ylhäällä ollessaan vähemmän haittaa kun pystyynnousevasta mallista.

Evä

Evän ongelmat ovat osittain samoja kuin peräsimelläkin, mutta pääosin vähäisempiä. Ainakin yhtä suuri ongelma kuin peräsimellä myös evällä on sen rikkoutuminen. Etenkin rantautuessa evä on kovilla.

Evän suurin merkitys on merikajakin rakenteellisen ominaisuuden, tuuleen nousemisen kompensointi. Etenkin sellainen merikajakki, joka nousee voimakkaasti tuuleen, hyötyy evästä paljon. Evää säätämällä oppii pikkuhiljaa hallitsemaan kajakkiaan myös sivutuulissa siten, ettei pitkillä etapeilla rasittaviksi käyviä kallistuksia tai epäsymmetristä melaotetta tarvita.

Evä parantaa myös kajakin suuntavakavuutta ja tukevoittaa sitä. Samoin kuin peräsin se myös vähentää tarvetta opetella kunnollista melontatekniikkaa, mutta ei aivan samassa mittakaavassa.

Evän etuja peräsimeen verrattuna on useita. Tärkeimpänä etuna melonnan kannalta pidän sitä, että ylösnostetusta evästä ei ole melonnallisesti juuri mitään haittaa. Lastitiloista se toki haukkaa oman osansa, mutta se on eri asia. Turvallisuuden kannalta tärkeintä lienee se, että evän vaikutus säilyy hyvänä vähän isommassakin aallokossa. Kun peräsin on joko vedessä tai sitten kannella, evää voi säätää hienovaraisemmin ja myös opetella sen käyttöä ja käyttämättömyyttä pienin askelin. Kiintoevät kuuluva ratakajakkeihin eikä niistä nyt sen enempää.

Perinteinen ja moderni muotoilu

Perinteinen kajakin muoto lähtee sen pääasiallisesta käyttötarkoituksesta; yhden henkilön kuljettamisesta vaativissakin olosuhteissa nopeasti ja turvallisesti ja enimmäkseen lyhyehköillä matkoilla. Metsästysretket olivat pääasiassa päiväretkiä ja mukana kuljetettiin vain välttämättömin. Saaliit hinattiin. Pitkiäkin retkiä tehtiin ja tarvittaessa kajakilla kuljetettiin vaikka koko perhe, mutta sellaiseen käyttöön ei kajakkia ensisijaisesti tehty.

Perinteisen kajakin muotoilussa ei ole mitenkään otettu huomioon mahdollista peräsintä tai säätöevää. Kajakki on muotoiltu toimimaan ilman niitä.

Nykyaikaisen kajakin muotoilussa, ainakin joidenkin mallien osalta, on jo lähtökohtaisena oletuksena, että kajakissa on peräsin tai säätöevä. Silloin on selvää ja ymmärrettävää, että kajakki myös toimii paremmin niiden avulla. Kun evä ja peräsin ovat jo oletusarvoina, suunnittelussa voidaan tehdä ratkaisuja joita ei muuten voitaisi tehdä. Kajakista voidaan tehdä esim. äärimmäisen tuuleen nouseva, koska se on helppo kompensoida evällä. Tai kajakista voidaan tehdä ketterä, koska suuntavakaus saadaan apuvälinein. Pohjasta voidaan tehdä vaikka melkein tasainen tai täysin pyöreä, koska kallistelu ei ole välttämätöntä kajakin ohjaamiseksi. Ja niin edelleen.

Modernissa muotoilussa on vähän samaa makua kuin sen mahdollistavissa evässä ja peräsimessä itsessäänkin. Asiat voidaan tehdä entistä helpommin. Kajakin ei tarvitse olla suuntavakaa ja ketterä yhtäaikaa, sen ei tarvitse "länsi-grönlantilaisen" tavoin olla olosuhteisiin ja käyttötarkoitukseen nähden paras mahdollinen tarvittavien ominaisuuksien summa. Moderni kajakki voi olla äärimmäisen nopea, äärimmäisen tukeva, äärimmäisen ketterä tai äärimmäisen suuntavakaa, muttei näitä kaikkia yhtäaikaa. Evän ja peräsimen avulla yksipuolisia ominaisuuksia voidaan kompensoida ja saavuttaa moneen käyttöön loistava tulos.

Jos olet aina melonut kajakilla, joka jo alunperin on suunniteltu toimimaan yhdessä evän tai peräsimen kanssa, voi melominen kajakilla joka on suunniteltu toimimaan ilman niitä olla melkoinen kokemus. Voit alkaa ihmetellä, miksei oma kajakkisi ole suuntavakaa ja ketterä, vaan pikemminkin jompaa kumpaa.

Valinta

Suhtaudun äärimmäisen vakavasti niihin merimelojien kokemuksiin, jotka todistavat evän tai peräsimen merkitystä turvallisuusvälineenä. Lukuisat tarinat kertovat niiden pelastaneen monia melojia tukalista tilanteista. Tämä on aivan kiistatonta. Monissa tilanteissa ne saattavat olla todella suureksi avuksi. Ja tietenkin jos kajakki on suunniteltu "niiden varaan" ne ovat välttämättömät.

Turvallisuutta heikentäväksi innovaatioksi evä ja peräsin muuttuvat silloin, kun niiden vuoksi laiminlyödään melontatekniikan opettelu.

Valinta on tietysti jokaisen itse tehtävä, mutta itse suosittelen ainakin ensimmäiseksi kajakiksi joko perinteisesti muotoiltua kajakkia ilman lisälaitteita tai sitten säätöevällistä mallia. Niillä perusasioiden oppiminen on todennäköisempää ja tuloksellisempaa kuin peräsinmallilla. Ja vaikka myöhemmin siirtyisitkin peräsimen käyttäjäksi, opitut taidot voivat olla todellinen henkivakuutus peräsimen rikkoutuessa.

TL